Turkin rannikkoa kierrellen...

Koska olen laiska ja lomafiiliksellä en jaksa kirjotella sen kummempia... kuvat kertokoon enemmän kuin ne tuhat sanaa. Sen verran mainittakoon, että kuvat on Izmiristä, Kusadasista ja Fethiyestä.

Suuntana lämpö

Saavuttuani Istanbuliin sain kaivaa kaikki lämpöiset vaatteet mun hyvin kärsineestä rinkasta. Istanbulissa oli hädin tjskin 15 ämmintä. Yövyttiin samassa hostellissa josta aloitin matkan, ympyrä sulkeutui. Käytiin juhlimassa Annan synttäreitä astetta hienommassa ravintolassa ja pistettiin pullo viiniä puokkiin. Mahtava ilta, vaikka yliväsymys vaivasi.

Seuraavana päivänä napattiin lautta Aasian puolelle ja sieltä bussi Izmiriin. 9 tunnin bussimatka puudutti takapuolen totaalisesti. Onneksi pysähdyksiä oli riittävästi. Pääsi seisomaan välillä kinttujen päällä ja ostamaan eväitä.

Izmirissä majoituimme pieneen, kivaan hotlaan. Yksi kokonainen päivä kierrettiin kaupungin katuja. Izmirissä on länsimaisempaa meininkiä vaikkakin hyvin vähän turisteja. Sulauduttiin yllättävän hyvin joukkoon ja oli kiva kävellä, kun Turkin turismille tyypillisiä huutelijoita ja sisäänheittäjiä ei ollut näkyvissä melkein missään.

Löydettiin eilen muuten huvipuistokin. Kummitusjuna ja pari hjrjampaa hässäkkää käytiin, oli kyllä huimaa!

Syöpöttelyt hoidettiin muuten halvalla. Hotellin vieressä oli pieni katukebabbila josta sai "kanarullia". Grillattua kanaa, salaattia, chiliä ja kaikki kääritty ohuen leipärullan sisään. Kunnon mättö vei nälän ja kustansi alle 1,50 per nassu.

Bussiverkosto on muuten mahtava. Busseissa on kunnon telkkarit ja viihdesysteemit, wifi, ilmaset kahvit, limut ja pullat ja muut herkut. Ja bussilla matkustaminen on ihan puoli ilmaista. Nytkin istun tsuffe kourassa matkalla Kusadasiin. Reitti on vajaa 200 km (luulisin, karkea google maps arvio) ja kukkaro köyhtyi huimat viisi euroa...

Nyt tosiaan Kusadasiin hostelliin, katotaan mitä sillä kaupungilla on meille tarjota :)

Hei me lennetään taas

Lähdin lauantaina Etelä-Afrikasta klo 12 liikkeelle. Mukaan sain kymmeniä haleja ja John, paikan omistaja ilmoitti, että mulla on aina koti Etelä-Afrikassa, millon ikinä vaa haluun mennä takas. Claudia, mun kans koko reissun volunteerannut tyttö itki kun lähdin. Fiilis oli tosi haikee.

Haikeus ei kuitenkaan ollut ainoa fiilis. Vatutus oli myös suuri. Edessä läjäpäin lentoja ympäri palloa. Ensin Port Elisabethistä  Kapkaupunkiin. Sieltä suora lento Dohaan, mutta Johannesburissa otettiin lisää jengiä kyytiin.

Pisin lento Kapkaupungista Dohaan jännitti. Ei muuten, mutta jos vieressä istuu pekoninhajuinen plösö tai kolmevee känkkäränkkä ni matkanteko muuttuu jo julmaksi kidutukseksi.
Mulla kävi vieruskaverin kans hyvä tsägä. Nelikymppinen liikemies, jackpot! Tuoksuu raikkaalle ja on hiljaa.

Siihen ne hyvät tuurit loppuikin. Rullattiin jo kiitotielle Johannesburissa ku kapteeni tajusi, että vasemmassa moottorissa on jtn vänkyrää. Ei muuta ku parkkiin ja mekaanikko huudeille. Puolentoista tunnin jälkeen päästiin takas ilmaan. Jatkolennosta oli tosin turha edes haaveilla.

Qatarin koneet on kyllä hienot, pakko myöntää. Viihdesysteemit hakkaa monen kotiteatteritkin. Isin ostamilla mahtikuulokkeilla oli hyvä katsella ja kuunnella sarjoja ja leffoja. Pelejä ja kaukosäädinki löytyi, mutta minä syvennyin Les Miserablesiin (sika hyvä) ja Anna Kareninaan (ei sika hyvä). Taisimpa yhden mentalistinkin katsella. Muutenki puitteet on kyllä hienot. Safka oli yllättävän jees ja kaikki systeemit hammasharjoista kosteusvoiteisiin tarjolla.

Qatarissa mulle määrättiin uusi lento ja viiden tunnin odotus ennen lennon lähtöä. Onneksi oli kirja mukana. Sain aamupalavoucherin, jotain kummallista kasvisapetta sain syötyä. Parasta oli kuitenkin vastapuristettu appelsiinimehu. Jumalaisen makunen ja uppos janoon iso muki alle minuutin.

Kaikenkaikkiaan siis matkustusaika Port Elisabethin ja Istanbulin välillä venyi reippaasti yli vuorokauden. Jos laskee mukaan vielä autolla ajetut matkat puhutaan jo 30 tunnista. Monet valittavat kun Thaimaan suora lento on niin pitkä. Olispa munki matkustusaika 12 tuntia.

Kauas on pitkä matka, niinhän ne väittää. Mutta oli se sen arvosta! Etelä-Afrikan reissu on ihan parhaita ikinä ja varmaan viel vanhana kiikkutuolissa ja tippaletkuissa muistelen ensimmäistä Afrikan reissua. Kyllä, ensimmäistä muttei todellakaan viimeistä :)

Ensimmäinen yö vietettiin Annan kanssa nyt Istanbulissa, tänään pistetään nokka kohti Izmiriä. Aamukahvit naamariin, lautalla Aasian puolelle ja siitä bussi ja 9 h köröttelyä.

Yksi kuva enemmän kuin...

... tuhat sanaa, tai jotain sinne päin :D

Roadtripin jalkeista elamaa...

Viimeinen viikko on sujunut vauhdikkaasti. Roadtripista selvittiin hengissa ja paadyttiin takaisin kotoisaan Addoon. Kierrettiin reitti Jeffrey's Bay - Storm's River - Nature's Valley - Jeffrey's Bay - Addo. Neljassa paivassa ehdittiin tosiaan hyppaamaan se benjihyppy (jonka ajattelu saa vielakin ihon kananlihalle. Se fiilis kun seisoi reunalla ja katseli alas, huih)... ja kaytiin kokeilemassa, milta tuntuu roikkua vaijereiden varassa joen paalla (hirmu hauskaa sekin, vaikkei adrenaliinitaso yltanyt lahellekaan benjihyppya).

Viimeinen yo vietettiin Jeffrey's Bayssa, bileistaan kuuluisassa Island Vibe Backpackersissa. Heti ensimmaisena esittelykierroksella vastaan juoksi alaston kaveri vanha kypara sukukalleuksien suojana. Oli kuulemma havinnyt biliksen. Naureskelin itsekseni, etta melkein tuli kotoisa olo :D Tytot oli ihan kauhusta kankeena ja kikattelivat, naamat ihan punaisina. Kiitos perisuomalaisen saunakulttuurin mulla tuskin edes paa kaantyi. On niita perseita ennenkin nahty :D

Addossa on ollu hiljaista. Sesonki on nyt virallisesti ohi ja jengia liikkeella paljon vahemman. Ma oon lahinna hoitanu respaa, ihan vaan koska mua ei tosiaan haittaa herata seitsemalta, tytot saa nukkua pidempaan. Silti paivat on rentoja, tassa ei paljon paase itseaan kylla rasittamaan :D John, omistaja siis, kysyi jos ma olisin voinut siirtaa mun lentoa ja jaada pidemmaksi aikaa, mut oli pakko kieltaytya. Annan synttarit lahestyy, ja niitahan juhlitaan tana vuonna Istanbulissa! Ensi lauantaina lahtee lento, sunnuntaina saavun paikan paalle. Taalta pallon toiselta puolelta ei ihan noin vaan Eurooppaan lennetakaan :D

Viimeisena "prokkiksena" taalla lupasin tehda baariin drinkkilistan ja katsoa, mita varastoon pitaisi ostaa. Nyt siella on lahinna perusviinat, coca cola ja sprite. Siina se. Ei paljon paase drinkkeja vaantamaan. Teen ostoslistan, kyhaan pari kivaa vadelmaunelmaa ja kirpeampaa peruslitkua kasaan ja keksin niille jotkut hulvattomat nimet (ja minut tuntien ne todellakin tulee olemaan hulvattomia, kun rajoja ei ole :D )

Mulla oli tanne tullessa mukana vanha Elixiahuppari. Se on lammiin eika niin valia, vaikka vahan kulahtaisikin reissussa. Pesin sen ja jatin narulle meidan roadtripin ajaksi. Reissussa ajattelin, et pitaapa heittaa se pois, shoppailun tuloksena mulla on niin paljon uusia kivoja kuteita, etta turha tollasta vanhaa lumppua on perassa raahata (vaikka siis ihan toimiva huppari onkin, mut pesuaineen valkaisemat vaaleanpunaiset laiskat vahan ehka hairitsi mustassa hupparissa :D)... No, tulin kotiin ja siivooja Miriam oli kauheen nolona ja tunnusti, etta oli laiannnut hupparia kun oli yksinkertaisesti tullut niin kauheen kylma, mut huppari oli pesty ja narulla. Mua ei haitannu ollenkaan, hyva jos joku saa mitaan iloa irti siita vanhasta ratista :D Sanoin Miriamille, etta annan mielellani hupparin sille, roskiin se menisi muutenkin. Kotiin lahtiessa Miriam kaveli sitten uuden Elixia-hupparinsa kanssa kotia kohti. Mahtaa olla jollain pohjoismaisella turistilla ilme vinkee, jos townshippiin eksyvat ja vastaan tulee Elixiahuppari. Tuskin tosin eksyy, sinne ei meilla valkoisilla ole oikeastaan asiaa, ei ainakaan ilman paikallisia.

Nyt pitaa lahtea hommiin. Pitaa etsia tyomies ja sanoa sille jotain. John juuri soitti ja kaski sanoa jotain... Mut kolmannen kerran jalkeen kun en saanu vielakaan selvaa, ni sanoin vaan et joo ja paatin improvisoida ja pistin luurin kii :D Katotaan, mita tasta seuraa :D

5, 4, 3, 2, 1, hyppää!

Valjaat niskaan, rahat tiskiin ja sillalle. Etelä-Afrikan "must do", maailman korkein benji odottaa. Sillan alla on iso rautahäkkyrä, jota pitkin piti kävellä keskiosaan. Alla on ei mitään, pelkkää pudotusta ja alas päin katsoessa hiukan huimaa. Varmaan noin sadan metrin päässä on tasanne ja läjä tyyppejä vastassa. Ryhmäkuvan jälkeen yksi kerrallaan istutaan penkkiin ja jalat sidotaan, tupla- ja triplavarmistukset ja se on menoo sit.

Reunalla seistessä iskee jumalaton adrenaliiniryöppy kun katselee alas. Herran jumala, oonko mä hullu. Kädet ovat kahden äijän olkapäillä, jalat toisiinsa sidottuina oli kävely näet hiukka hankalaa. Kun tyypit pujahtivat pois kainaloista, silloin huimasi. Viidestä ykköseen lasketaan sekunnissa. Jos itse ei siinä vaiheessa hyppää, niin tyypit tuuppaavat tyhjyyteen!

Ensimmäinen sekunti on kaikista kamalin. Vankka betoni jalkojen alta katoaa ja vartalo taipuu sukellusasentoon. Siinä ei ihan tajua missä mennään ja mitä tapahtuu, mutta maa lähestyy. Kun köysi alkaa joustaa ja lopulta sinkoo ylöspäin sitä ja kääntyy taas laskuun sitä jotenkin ikään kuin pomppaa uudestaan tyhjyyteen.

Hetken saa lillua pää amaspäin, funtsia missä oikein roikkuu, kunnes tyyppi keinun päällä laskeutuu alas ja nostaa pään ylös. Takaisin betonin päälle päästessä huokaisin helpotuksesta ja kikattelin ilosta. Oli ehkä mahtavin fiilis ikinä.

Koko homma löytyy tietysti kuvina ja dvd:n avulla voi katsella miten toivottomalta pösilöltä sitä näyttikään.

Maailman korkein benji, check!

Jalka kaasulla

Viime maanantaina sitten pistin jalan kaasulle ja suuntasin Hard Rock backpackersiin Jeffrey's bayhyn. Kiva paikka, mukavat omistajat. Ekana päivänä suunnittelin innolla shoppailukierrosta, jonka lopputulos ei ollutkaan niin onnistunut. Tehtaanmyymälöitä "kivoin" hinnoin löytyi kyllä, mutta valtavissa halleissa ei ollut minkäänlaista järjestystä vaatteille js pelkästään sopivan koon etsintä oli toivotonta onnenongintaa. Luovutin ja totesin, että vanhoissa lumpuissa on pakko pärjätä. Mulla oli lähtiessä 9,7 kg mukana, johon lukeutuu siis myös hygieniatarvikkeet ja kolme kirjaa. Uusien vaatteiden tarve alkaa siis olla semi kova!

Löysin kuitenkin yhden kaupan, jossa viihdyin pitkään: divarin. Kirjat kainaloon ja hostelliin. Toinen päivä Jeffreyssä meni täysin kirjaan uppoutuneena, 370 sivua tuntui hurahtavan hetkessä. Kolmantena päivänä samoilin valtameren rannalla, söin luntsia ja fiilistelin. Mahtavaa oloneuvoksen elämää :)

Tapasin hostellissa asuvan tyypin jo ekana iltana, Etelä-Afrikkalainen surffiope. Jeffrey's bay on siis tosiaan surffaajien mekka, mahtavat aallot ja alan liikkeitä ja vuokraamoja pilvin pimein. Oli mielenkiintoista kuunnella sen juttuja, millainen on surffiammattilaisen elämä... Pitkät keskustelut bilistä pelaten venyivät illasta yöhön...

Jeffrey'stä sain kyydin Port Elizabethiin jossa tuttu porukka jo odottelikin mua. Käytiin boarwalkilla, shoppailualueella, jossa on myös kasino. Päätettiin yhteisvoimin kokeilla onnea kasinonkin puolella. Jäin huimat kaksi euroa voitolle :D

Nyt olen Addossa, paikassa jossa olin ekan kuukauden töissä. Täällä on niin mahtava porukka, että tulin oikein mielelläni takaisin ja vastaanotto oli vähintäänkin lämmin. Ensimmäiset päivät ollaan vaihdeltu kuulumisia. Pääsiäistä "juhlittiin" syömällä ulkona tänään. Eilen illalla suunnattiin saksalaisen Claudian ja eteläafrikkalaisen  Charlin kanssa paikalliseen yökerhoon. Pöndellä kun ollaan, niin yökerho oli saman tyyppinen, kun voisi olla jonkun perähikiän yökerho. Ravintola päivisin, yökerho yöllä, pieni hotelli siinä yhteydessä... Paikalla oli parikymmentä juhlijaa jotka Charl pienen kylän meiningin mukaan tietysti tunsi. Pistettiin shotit jakoon ja jalalla koreaksi. Naurettiin mahat kipeäksi ja lopulta kahden aikaan ryömittiin kotio.

Sellaista siis täällä näin lyhyesti, helppoa ja viihdyttävää elämää. Etelä-Afrikka on ollut suihku kolme päivää, mutta kohta pitäisi ruveta selkenemään ja auringon paistamaan. Huomennakin pitäisi olla 30 lämmintä. (Ja parempi olisi olla, täällä sataa niin kaatamalla, että pyykit ei kuivu!)...
Jotain otoksia matkan varrelta yritin myös ladata tähän, toivottavasti ne tosiaan latautuu kokonaan.